Perhoset
Wikipedia
Perhoset | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tiedosto:Zebra longwing butterfly.JPG | ||||||||
Heliconius charitonius | ||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||
| ||||||||
Alalahkot ja osalahkot | ||||||||
| ||||||||
Katso myös | ||||||||
Perhoset Wikispeciesissä |
Perhoset (Lepidoptera) ovat hyönteisten lahko. Perhoset jaetaan tavallisesti eri ryhmiin: aitoperhosiin (Ditrysia) ja muutamaan muuhun suhteellisen alkeelliseen ryhmään. Koko Lepidoptera-lahkossa on yhteensä yli 180 000 lajia, jotka jaetaan 127 heimoon.
Sisällysluettelo |
Rakenne
Perhosten siivet ovat suuret kooltaan ja ne ovat usein värien ja kuvioiden kirjomia. Perhosen siivet ovat läpikuultavat ja kalvomaiset ja niiden pintaa peittävät kauttaaltaan pienet suomut, jotka sisältävät väriainetta. Tieteellinen nimi, Lepidoptera, tuleekin kreikan kielen suomua ja siipeä tarkoittavista sanoista: lepido-pteron, suomusiipi. Joillakin lajeilla suomut lisäksi taittavat valoa erityisellä tavalla. Perhosille tyypillistä on myös suuosien kehittyminen pitkäksi imukärsäksi, joka aukeaa jousen tavoin.
Kehitysvaiheet ja elintavat
Perhoset käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen, jonka vaiheita ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen eli imago. Toukkavaiheita on 2–10, mutta tavallisimmin 4–5. Perhosen toukalla on purevat suuosat ja ruumiin etuosassa kolme paria varsinaisia jalkoja sekä takaosassa 5 paria käsnäjalkoja. Toukan kehitys aikuiseksi perhoseksi voi kestää muutamista viikoista jopa kuuteen vuoteen. Monet lajit talvehtivat koteloina, mutta varsinkin keväällä ensimmäiset havaittavat lajit talvehtivat aikuisina yksilöinä.[1] Toukkien ravintona ovat tavallisimmin kasvit, erityisesti niiden lehdet. Osa lajeista on taloudellisesti merkittäviä viljalyskasvien tuholaisia. Aikuiset perhoset käyvät kukilla nauttimassa mettä, mutta joillekin lajeille maistuvat paremmin käyneet hedelmät ja jopa eläinten raadot. Osa lajeista ei nauti lainkaan ravintoa aikuistuttuaan.
Monilla öisin lentävillä perhosilla on taipumusta lentää kirkkaiden valojen luokse.
Suur- ja pikkuperhoset
Perhoset on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään: suurperhosiin (Macrolepidoptera) ja pikkuperhosiin (Microlepidoptera). Nimitykset ovat sikäli harhaanjohtavia, että se kuvaa ryhmien lajistoa vain "keskimäärin" ja onkin olemassa sekä varsin pienikokoisia suurperhosia kuin myös isoja ja huomiotaherättäviä pikkuperhosia. Taksonomista asemaa kummallakaan ryhmällä ei ole. Suurperhosiin on luettu ne perhosryhmät, joiden lajit pääsääntöisesti ovat kookkaita ja näyttäviä. Suurperhosiin lasketaan kuuluvaksi seuraavat yläheimot[2]:
- Axioidea
- Calliduloidea
- Hedyloidea
- Karvakehrääjämäiset (Lasiocampoidea)
- Kehrääjämäiset (Bombycoidea)
- Mimallonoidea
- Mittarimaiset (Geometroidea)
- Paksupäämäiset (Hesperioidea)
- Päiväperhosmaiset (Papilionoidea)
- Sirppisiipismäiset (Drepanoidea)
- Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Pikkuperhosiin lasketaan vastaavasti kaikki perhosryhmät, jotka eivät kuulu suurperhosiin. Ryhmä on huomattavasti suurperhosia taksonomisesti hajanaisempi. Suomessa tavatuista noin 2500 perhoslajista 970 kuuluu suur- ja noin 1530 pikkuperhosiin[3].
Lähteet
Kirjallisuutta
- Aarnio, Hannu & Ojalainen, Pekka: Perhosia harrastamaan. Helsinki: Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3825-8.
- Forsman, Dick & Vesikko, Olli: Päiväperhoset Suomen luonnossa. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20039-9.
- Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6.
- Parkkinen, Seppo (päätoim.): Perhosten mailla. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34295-4.
Aiheesta muualla
- European Butterflies and Moths by Chris Jonko (englanniksi) (saksaksi)
- Suomen perhosten luettelo
- Suomen Perhostutkijain Seura
- Perhosten suomenkielisiä nimiä
.sah:Лыахтар.