Significations et usages de sammakko

Wikipedia

Sammakko (Rana temporaria) on aitosammakoihin kuuluva yleinen sammakkolaji.

Levinneisyys

Sammakko on yleisin Suomen sammakkoeläimistä. Sitä tavataan koko maassa pohjoisin Lappi mukaan luettuna. Sammakko on yleinen myös Euroopassa, lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Italiaa ja Balkanin niemimaan eteläosia. Sammakko on rauhoitettu.

Koko ja ulkonäkö

Koiras on 6–8 cm pitkä, naaras kookkaampi, noin 9 cm. Poikasena koiras on n. 1–5 cm.

Sammakolla on ulkonevat silmät, mutta ei korvia. Iho on paljas ja sileä ja se tuntuu kylmältä. Väritys on vaihteleva, mutta useimmiten selkä on tummalaikkuinen ja ruskea vivahtaen vihreään tai punaiseen. Vatsapuoli on vaaleampi, vatsan keskiosassa esiintyy marmorikuviointia.Silmästä taaksepäin alaviistoon kapeneva juova on tumma. Kuono on päältä katsoen tylppä ja sivulta kärjestään jyrkästi alaspäin kaartuva. Viitasammakosta sammakon erottaa siitä, että sisimmän takavarpaan alapinnalla on pehmeä, vaaleanvärinen kyhmy.

Elinympäristö

Sammakot viihtyvät parhaiten kosteassa ympäristössä ja niiden lisääntymisen edellytyksenä on aina vesi. Veden laatu ei ole kovin merkityksellinen; kutupaikoiksi käyvät yhtä hyvin järvien rannat, rehevät lammet tai jopa hitaasti virtaavat purot. Myös ojat ovat hyviä kutemispaikkoja.

Yölämpötilojen laskiessa syksyllä nollan tuntumaan sammakot lopettavat syömisen ja vaeltavat talvehtimispaikkaan. Kesällä kerätyn vararavinnon turvin sammakon on selviydyttävä talvesta ja seuraavan kevään kutupuuhista. Sammakot talvehtivat horrostamalla ojien, järvien ja merenlahtien pohjamudissa, kaivoissa tai kaivannoissa. Jotkut yksilöt horrostavat myös kuivalla maalla tai muissa kuivemmissa paikoissa. Viimeksi mainituissa on riski paleltumiseen, jos suoja ei ole tarpeeksi syvä. Tällöin sammakko on altis kuivumiselle, mikä vie konnasta hengen. Usein hyvästä talvehtimispaikasta voi löytää kymmeniä, jopa satoja yksilöitä. Talvihorroksen aikana sammakko liikuttelee itseään ajoittain ja tekee lyhyitä uintipyrähdyksiäkin, ellei nuku kuivalla maalla.

Lisääntyminen

Sammakot lisääntyvät munimalla. Lisääntyminen tapahtuu eri seuduilla eri aikaan, ajoittuen kuitenkin huhti-kesäkuulle.Kutupaikaksi kelpaavat ojat ja lammikot. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Naaras munii veteen mätimunia, joiden päälle naaraan selässä oleva koiras laskee siemennesteen. Lisääntyminen tapahtuu ulkoisesti. Naaras voi munia jopa parisen tuhatta mätimunaa. Mätimunat turpoavat muninnan jälkeen ja nousevat pintaan yhtenäisenä, hyytelömäisenä massana. Se kehittyy rypälemäiseksi, ja laajenee, kun munien ympärillä oleva hyytelö imee vettä. Munista kuoriutuu poikasia, joita kutsutaan - ulkonäön perustella - nuijapäiksi. Lämpimissä pintavesissä munat kehittyvät nopeammin. Myös toukkien kehitysnopeus riippuu suuresti veden lämpötilasta. Toukalle kehittyvät ensin takaraajat ja vasta sitten eturaajat. Pyrstö surkastuu vähitellen. Sammakko on sukukypsä noin neljän vuoden ikäisenä ja voi elää jopa 15-vuotiaaksi.

Ravinto

Sammakot syövät hyönteisiä, etanoita, kotiloita ja hämähäkkieläimiä, joita se pyydystää tahmeapintaisella kielellään. Toukat eli nuijapäät syövät levää, bakteerimassaa ja paikoilleen kiinnittyneitä pikkueläimiä. Sammakot syövät myös matoja. Sammakolle kelpaavat myös raadot, mutta se syö niitä vain ääriolosuhteissa. Kudun kehittyminen sammakoksi kestää noin kymmenen viikkoa.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Markku Lappalainen ja Päivi Sirkiä, Suomalainen sammakkokirja, Kustannusoy Sammakko, 2009 96 s., ISBN 978-952-483-104-8

.