Uniapnea
Wikipedia
Uniapnealla (G47.3) tarkoitetaan unihäiriötä, joissa hengitys keskeytyy hetkellisesti nukkuessa useita kertoja yössä. Uniapnea on neurologinen tai obstruktiivinen sairaus. Hoitamattomana (CPAP- tai vastaava hoito) se vaikuttaa vireystilaan ja sillä on yhteys sydän- ja verenkiertohäiriöihin sekä aikuisiän diabeteksen aktivoitumiseen.
Apnealla tarkoitetaan yli 10 sekunnin katkosta nukkuvan hengityksessä. Hengityskatkos voi kestää jopa parikin minuuttia. Vakavissa tapauksissa yli 10 sekunnin katkoksia voi esiintyä yön aikana satoja. Tästä aiheutuu aivojen happivajeesta johtuva vireystilan aleneminen - nukahtelutaipumus, jatkuva voimakas väsymys. Muita vaikutuksia ja seurauksia ovat muun muassa päänsärky, muistivaikeudet, aggressiivisuus, henkisen ja ruumiillisen toimintakyvyn alentuminen ja ylipaino. Uniapnealla on yhteys muun muassa diabetekseen, aivo- ja sydäninfarktiin, verenpainetautiin, impotenssiin jne.
Uniapnea on perinteisesti ollut ylipainoisten keski-ikäisten miesten sairaus. 1990-luvulla todettiin, että uniapneaa esiintyy myös naisilla, mutta vähemmän kuin miehillä. Tuoreiden tutkimusten perusteella vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla uniapneaa on yhtä paljon kuin miehillä.
Sisällysluettelo |
Kuorsaaminen ja uniapnea
Kuorsaamista esiintyy ajoittain melkein kaikilla, mutta jokaöinen kuorsaaminen voi olla terveysriski. Sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja aivoinfarkteihin. Tupakointi ja alkoholi lisäävät kuorsaamista huomattavasti ja samoin riskejä. Jos kuorsaaminen on äänekästä, katkeilevaa, välillä on selviä taukoja hengittämisessä ja tauot päättyvät erityyppisiin "korahduksiin", "poksahduksiin", "ähinään" ja "puhinaan" ja lisäksi henkilöllä esiintyy voimakasta päiväaikaista väsymystä sekä nukahtelutaipumista, voidaan epäillä henkilön sairastavan jonkin asteista uniapneaa.
Lasten uniapnea
Tietämys uniapnean tarkasta esiintymisestä imeväisikäisillä on toistaiseksi puutteellista. Hengitystä ahtauttavia apneoita esiintyy usein ennenaikaisena syntyneillä, mutta täysiaikaisena syntyneillä harvemmin. Apneaoireilu lisääntyy kahden kolmen kuukauden ikään asti ja alkaa tämän jälkeen vähetä. Puolivuotiaista kuusivuotiaisiin lapsiin uniapneaa on arvioitu esiintyvän vähintään kahdella prosentilla. Eräiden tutkijoiden mielestä uniapnea on eräs kätkytkuoleman riskitekijä. Lasten uniapnea voi oirehtia muun muassa yöhikoiluna, äänekkäänä hengityksenä, suu auki nukkumisena, säpsähtelyinä ja hengityksen pidätyksinä. Lapsille hoitomuotona suositellaan kotiseurantaa erilaisin liikeanturein ja CPAP- hoitoa ja mahdollisesti erilaisia kirurgisia hoitoja. Nielurisojen ja kitarisojen poisto saattaa korjata tilanteen täysin. Oikojahammaslääkärin osuus lasten uniapnean hoidossa on keskeisen tärkeätä. Imeväisillä vaikea-asteisen uniapneataudin tiedetään voivan johtaa henkiseen kehitysvammaisuuteen, kasvuhäiriöön, kuopparintaan tai keuhkosydänvikaan.
Uniapnean diagnosointi
Uniapneaa epäilevän henkilön on syytä ottaa yhteys ensin omalääkäriin, jolta saa tarvittaessa lähetteen jatkotutkimuksiin. Uniapnean diagnosointi on perinteisesti keskittynyt kaikkiin keskussairaaloihin ja eräisiin hyvin varustettuihin aluesairaaloihin sekä eräisiin yksityisiin sairaaloihin ja laitoksiin. Nykyisin uniapneaa voidaan diagnosoida osin myös perusterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Uniapnean tutkimus ja hoito vaatii usean erikoisalan osaajien yhteistyötä.
Uniapnean diagnosointi tapahtuu ns. suppealla tai laajalla unirekisteröinnillä. Suppeassa unirekisteröinnissä tutkittavalle asetetaan akuilla toimiva tutkimuslaite, joka rekisteröi ja tallentaa muistiinsa yön aikana eri anturien avulla mitattavat pulssin, veren happikylläisyyden (oksimetri), nenän ja suun kautta kulkevan ilmavirran vaihtelun, potilaan asennon (selällään/kyljellään/mahallaan) sekä rintakehän liikkeen (keuhkojen liike). Laitteen asettaminen tapahtuu sairaalassa (ja/tai sille annetaan käyttökoulutus, jolloin asettaminen kotona) ja itse tutkimusyön tutkittava saa yleensä nukkua kotona. Yön jälkeen laite toimitetaan sairaalaan, jossa tiedot ladataan tutkimuslaitteesta lääkärin tulkittavaksi.
Laaja unirekisteröinti tehdään sairaalassa ja siinä voidaan mitata myös aivojen toimintaa yön aikana.
Myös dosentti Jukka Alihangan ideoimaa SCSB (Static Charge Sensitive Bed)-menetelmää on sovellettu uniapnean diagnosoinnissa.
Uniapnea on kansantauti
Uniapneaa sairastaa yli 100 000 suomalaista. Sitä on Suomessa ruvettu tutkimaan ja diagnosoimaan vasta 1970-luvun alussa. Sitä oletetaan sairastavan 30–60-vuotiaista miehistä noin 4 prosenttia ja naisista 2 prosenttia eli lähes 120 000–200 000 suomalaista kärsii tästä unihäiriöstä.
Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 13 prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista ilmoitti viikottaisista unenaikaisista hengityskatkoksista.[1]
Uniapnealla oletetaan olevan myös yhteyttä lasten kätkytkuolemiin. Sairauden hoito ja tutkimus vaatii lääkäreiden ja hoito- ja kuntoutushenkilöstön yhteistyötä useammalla erikoisalalla.
Uniapneatutkimuksen historiaa
Suomessa on uniapneaa alettu tutkia ja diagnosoida 1970-luvun lopussa. Maan ensimmäiset uniapneadiagnoosit tehtiin HYKS:n neurologian klinikassa vuosina 1976-1978 dosentti Markku Partisen toimesta. Stanfordin Yliopiston tutkimusprofessuurinsa (1985-1986) jälkeen hän toi maahamme mukanaan ensimmäisen CPAP-laitteen. Suomessa CPAP-hoidot aloitettiin Ullanlinnan Palvelukeskuksessa ja HYKS:ssä vuonna 1987. CPAP-hoitoa pidetään nykyisin ensisijaisena hoitolaitteena. CPAP-hoitomenetelmän kehitti vuonna 1980 australialainen professori Colin E. Sullivan. Tosin silloinen laite oli kovin äänekäs "häirikkö". Nykyiset laitteet ovat lähes äänettömiä ja moderneimmat laitteet ovat niin sanotusti "ajattelevia" eli niiden vastapaine on automaattisesti säätyvä. Uniapnean diagnosointi ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet pioneeriajoista valtavasti. Ja hoidon "marssijärjestykseksi" on vakiintunut CPAP-hoito, laihdutushoito, hammaskiskohoidot ja kirurgiset hoidot.
Hoitotapoja
CPAP-hoito
CPAP (Continuous Positive Airway Pressure) -laite on puhaltimesta, nenän tai nenän ja suun peittävästä maskista ja letkusta koostuva laite, joka pitää nielun ylipaineen avulla avoimena nukuttaessa. Tavallisin maski lienee nenän peittävä, jolloin puhutaan nenä-CPAP-hoidosta ja -laitteesta. Suomessa on tällä hetkellä julkisen sektorin puolella käytössä yli 5000 CPAP-laitetta ja henkilökohtaisesti ostettuja lienee muutama sata. Suomessa arvioidaan olevan kymmenkertainen määrä CPAP-hoitoa tarvitsevia. CPAP-hoito antaa yleensä välittömän avun oireisiin. Lopullinen tulos riippuu potilaan hoitomyönteisyydestä, laitteen aiheuttamista epämukavuuksista ja laitteen soveltuvuudesta yleensä potilaalle. CPAP-hoidon etuna leikkaushoitoon verrattuna on se, että ylipainehoito auttaa koko hengitysmatkalla, kun taas leikkaukset kohdistuvat tiettyyn alueeseen ja ahtaumat voivat tulla muualle leikkauksen jälkeen. Leikkaustulos ei ole aina pysyvä, ja leikkaushoito soveltuu vain pienelle osalle potilaita.
Laihdutus uniapnean hoitomuotona
Koska 2/3 uniapneetikoista on ylipainoisia ja ylipaino selvästi lisää apneoita, suositellaan usealle laihdutusta eräänä hoitomuotona. Laihdutus onnistunee parhaiten laihdutusryhmissä, joista on saatu hyviä tuloksia. Jo 10 prosentin laihdutus merkitsee huomattavaa vähennystä uniapneoiden lukumäärässä ja kestossa. Laihtumisella on suuri merkitys myös muiden sairauksien ja terveysriskien kannalta, kuten esimerkiksi kohonnut verenpaine, diabetes, masennus ja tulehdusvaivat. Parhaita esimerkkejä ovat henkilöt, jotka ovat voineet luopua laihdutuksen avulla CPAP-laitehoidosta. Laihdutuksen asiantuntijat painottavatkin, että jokainen osaa laihduttaa, mutta saavutetun painon säilyttäminen on vaikeaa. Meidän tulisikin puhua painon hallinnasta, mikä edellyttää aina ruokailu- ja liikuntatapojen pysyvää muuttamista.
Hammaslääketieteen mahdollisuudet uniapnean hoidossa
Obstruktiivisen uniapnean syntyyn vaikuttavat sekä anatomiset että neurologiset seikat, joiden vaikutus vaihtelee eri potilailla. Suun, nielun ja leuan anatomian tutkiminen on johtanut kehittämään kojeita, jotka siirtävät alaleukaa eteenpäin tai vaikuttavat kielen asentoon. Näitä ovat muun muassa erilaiset hammaskiskot. Ne ovat edullisia ja hoitomyönteisyys on korkeaa tasoa. Niiden käyttöä voidaan harkita lievää tai keskivaikeaa uniapneaa sairastaville. Hammaskoje sopii monille joko ainoaksi hoidoksi lievän uniapnean hoidossa tai osana muuta hoitoa.
Leikkaushoidoilla lievitystä uniapneaan
1980-alussa japanilainen lääkäri Fujita kehitti pehmeän suulaen typistykseen perustuvan leikkauksen (UPPP = Uvulopalatofaryngoplastia tai LUPPP, jossa käytetään laseria leikkauksessa). UPPP:sta kehittyikin maailmanlaajuisesti tavallisin kirurginen hoitomuoto. Stanfordin yliopistossa unihäiriöiden tutkimusyksikössä kirurgit, joista eräillä oli myös hammaslääkärikoulutus ja kokemusta suulakihalkioleikkauksista, huomasivat uniapneetikoilla alaleuan ja usein myös alakasvojen olevan huomattavasti lähempänä nielun takaseinää kuin ”terveillä”. He kehittivät leikkausmenetelmiä, joilla alaleukaa siirretään eteenpäin ja näin lisätään ilmatilaa nieluun. Näitä leikkauksia toteutetaan Suomessa vuosittain muutama sata. Uniapneetikoilla kieli kuitenkin usein valuu nukkuessa tukkimaan nielun ja sen estämiseksi kehitettiin ns. box-leikkauksen, jossa alaleukaan leikataan ”laatikko” (engl. box) kohtaan, johon kielen lihakset ovat kiinnittyneet ja se vedetään leukaluun ulkopuolelle, käännetään 90 astetta ja kiinnitetään kahdella titaaniruuvilla leukaluun ulkopuolelle. Tällä operaatiolla kieli ei enää laskeudu ahtauttamaan nielua. Uusin menetelmä nielun avarrukseen on RFA-hoito (Radio-frequency Thermal Ablation), jolla saadaan laajennusta nieluun. Molemmista viimeksi mainituista leikkauksista ei ole vielä pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, mutta subjektiivisesti saadut tulokset ovat rohkaisevia.
Perimällä on vaikutusta uniapnean syntyyn
Uniapnean tutkimus- ja hoitotyö on pitkälti "palokuntatyötä" eli potilaan tämän hetkisessä elämänkaaressa vaikuttavien asioiden hoitoa. Kuorsausta esiintyy suvuittain ja lähes kaikilla on lähiomaisia tai tuttavia, joiden kanssa ei yksinkertaisesti voi nukkua samassa huoneessa. Kuorsaus on erittäin kovaa, katkonaista, ähisevää, poksahduksellista ja välillä on pitkiä hiljaisia toveja, jolloin epäillään jo hengen lähteneen, kunnes "moottori" taas käynnistyy pakkokäynnistystä muistuttavilla ääniefekteillä ja kuulijan kärsimys jatkuu. Tulevaisuudessa geenitutkimus tuonee uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja mahdollistaen muun muassa täsmälääkityksen.
Aiheesta muualla
- Unenaikaiset hengityskatkot (uniapnea),Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
- Uniliitto ry ja Suomen Uniapneayhdistys ry
- Hengitysliitto Heli
- Valtakunnallinen Uniapnea 2002-2012 -ohjelma, Sosiaali- ja terveysministeriö
- Tietoa unettomuudesta, Tietoaunettomuudesta.fi, Oy Leiras Finland Ab, Nycomed
Viitteet
- ↑ http://www.uef.fi/uef/vaitostiedotteet1;jsessionid=777686648C5FB953B4A59B8B48B11D32?p_p_id=101_INSTANCE_Qm9s&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=5&p_p_col_count=7&_101_INSTANCE_Qm9s_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_Qm9s_urlTitle=20091127-uusia-laitteita-uniapnean-kotirekisterointiin&_101_INSTANCE_Qm9s_type=content&redirect=%2Fuef
.